Post by Nikolas OjalaSain juuri hankittua ulkomailta tilaamalla yhden
vinyylisinglen, jonka molemmat puolet haluan
digitoida laadukkaasti. Kyseessä on
Tommy Whistler - Where The Rainbow Ends.
Toisella puolella on kappale nimeltään
Cardelina, jota en tunne.
Olen kyllä saanut saman Where The Rainbow Ends
- kappaleen haltuuni jonkun muun digitoimana, mutta sen
laatu on hirveä. Signaali leikkaantuu siinä monessa
kohtaa, ja sen kuulee. Oletan, että kappale on silti
vinyylillä teknisesti ihan hyvä.
Itselläni ei juuri nyt ole käyttökuntoista soitinta
eikä RIAA-korjaintakaan valmiina, jotta voisin hoitaa
asian itse. Ajattelinkin siksi kysyä tässä, josko
jotakuta Tampereella kiinnostaisi tämmöinen pieni
parin lyhyen musiikkikappaleen digitointi vinyyliltä?
Levy ei näytä kärsineeltä, joten uskon digitoinnin
onnistuvan kunnon laitteilla.
Hieman vihjeitä ja vinkkejä itse suorittajalle. Kyseessä on näköjään
täältä joskus kauan sitten poimimani dokumentti tai parikin.
Teksti alla.
Subject: Re: LP ---> CD
From: Ari Husa <***@kolumbus.fi>
Reply-To: ***@kolumbus.fi
Date: 03 Sep 2003 12:20:37 +0300
Newsgroups: sfnet.harrastus.audio+video,
sfnet.harrastus.audio+video.kotihifi
Post by Nikolas Ojalahyvä tapa siirtää vinyyliä cd:lle. Cd:lle pitäisi saada myös kappaleiden
tauot, siis cd:n kappalenumerointi. Otan mieluusti vastaan hyviä
vinkkejä sopivasta edullisesta (vaikkapa ilmaisestakin, shareware tms.)
softasta ja muitakin kommentteja aiheeseen.
Käytännössä helpointa nykyaikaisella pc:llä on digitoida kerralla yksi
kokonainen LP:n puolisko lineaariseen PCM -fileeseen (pakkaamaton),
esim. billysoftin wav-tiedosto. Vähintään 16 bittiä / 44,1 kHz
näytteistys. Siitä puoliskosta tulee muutaman sadan megan files.
Softia tähän on vaikka miten paljon. Tasot pitää säätää niin, ettei
"nollaa" ylitetä missään vaiheessa - kuluneen levyn "napsujen"
kohdalla voi tehdä poikkeuksen, ne poistetaan joka tapauksessa jos
ovat liian häiritseviä.
Äänitystason kanssa ei ole niin mahottoman tarkkaa, huiput 3-6
dB:täkin nollan alla on vielä ihan OK. Älppäriltä kun sitä dynamenttia
ei siunaannu kuin ehkä 40-50 dB parhaimmillaan levyn pohjarahinoiden
yli ja painotettunakin 70 dB on yläkanttiin mille tahansa soittimelle.
16 bitin tarjoama noin 90 dB riittää siis mainiosti ja pelivaraakin
on. Jos haluaa elvistellä niin toki voi lisätä bittejä vaikka
32:een...
Sitten otetaan jokin äänitiedostoeditori (kenties sama ohjelma jota
käytettiin äänitykseenkin) ja käsitellään koko tiedostoa.
Käsityöinnostuksesta riippuen voi sitten valita ainakin seuraavista
toimenpiteistä:
Ensiksi ainakin pahimpien häiriöiden poisto. Käsityöllä pääsee
parhaaseen tulokseen, kaikki tapaamani automaattifiltterit ovat
useimmiten joko tehottomia tai aiheuttavat toisenlaisia virheitä
poistettujen tilalle ja, mikä pahinta, muuallekin. Hyviä vinkkejä
napsahdusten ja rapsahdusten poistoon:
- aivan lyhyet rapsahdukset voi kylmästi leikata pois. Muutaman
millisekunnin puuttuvaa pätkää ei korva yleensä huomaa laisin.
- jos rapsu on vain toisessa kanavassa, kopioidaan siitä "puhtaasta"
(tai puhtaammasta) kanavasta sisältö rapsun tilalle (monotetaan).
Yleensä varsin huomaamaton toimenpide.
- useita häiriönpoistofilttereitä voi käyttää myös valitulle pätkälle.
Kuuntele aina lopputulos ja käytä undo:ta jos on tarpeen, tulos voi
olla huonompi kuin alkuperäinen. En itse käytä mitään
automaattivehkeitä tästä syystä.
Käytä aina editoinnissa kuulokkeita.
Kun faili on putsattu, säädetään huipputaso uudelleen nollaan
(normalize). Älä käytä normalisointia jos rapsuja on jäljellä, koska
huippuarvo säätyy niiden mukaan. Huom! Tee normalisointi koko
levypuoliskolle kerrallaan - biisien voimakkuus voi (ja pitää)
vaihdella, mutta levypuolisko on masteroitu ja prässätty samoilla
hanikoilla. Jos rapsuja on vielä (niitä ei ole kaikkia jaksanut
siivota) niin käytä vain amplitudin voimistamista ja arvioi homma
niin, että napsut menevät yli mutta musa ei. Koeta saada molemmat
levynpuoliskot kuulostamaan suunnilleen samalta.
Tallenna. Nyt sinulla on levynpuolisko suunnilleen
siedettävälaatuisena. Täydellisyyteen pyrkiminen on järjettömän
hidasta hommaa, eikä yleensä kotioloissa kannata. Hyväksy pienet
rahinat jne.
Seuraavaksi pätkitään sitten ne kappaleet omiin tiedostoihinsa.
Suoraviivaista leikkaa & liimaa -toimintaa siis tiedossa. Aloita koko
lailla tarkasti biisin alusta, ja jätä maun mukaan loppuun "tyhjää" (joka
älppärillä on kyllä rahinaa, johon kannattaa kenties vielä tehdä
sopiva fade out). Yhtä paljon tyhjää ei kannata jättää kuin mitä
levyllä todennäköisesti on. Itse laitan alkuun hyvin nopean fade-innin
ja loppuun vähän hitaamman.
Kun kaikki pätkät on tallennettu (edelleen pakkaamatta) voi sitten
tehdä niistä mp3-tiedostoja, oggia tai mitä sitten haluaakin.
Tässä tämä proseduuri pääpiirteissään. Editeeraukseen sinänsä sopii
lähes mikä tahansa shareware- tai riistokaupallinen wav-editori.
GoldWave, CoolEdit, SoundForge...
Yhden levyn tekemiseen menee tällä tavalla harjaantuneelta reilu tunti
(digitointi 40 minuuttia, editointi paristakymmenestä ylöspäin),
harjoitusvaiheessa kauemmin. Toki levyn kuntokin vaikuttaa.
Luru
Post by Nikolas OjalaTässä katsannossa kullitettuihin piuhoihin ja kalliisiin
äänikortteihin satsaaminen tuntuu ylimitoitetulta.
--------------------------------------------------------------------------
--
Subject: Re: LP ---> CD
From: ***@iobox.com (Mikko)
Date: 3 Sep 2003 08:02:21 -0700
Newsgroups: sfnet.harrastus.audio+video,
sfnet.harrastus.audio+video.kotihifi
Homma kannattaa tehdä varmaan alusta lähtien ihan kunnolla, sillä ei
niitä kaikkia levyjä ei välttämättä koskaan julkaista enää uudelleen
cd- tai missään muussakaan formaatissa. Tietenkin saattaahan siihen
jonkin verran rahaa kulua niiden tarpeellisten vehkeiden ostamiseen
tai vuokraamiseen, mutta eivät ne uudetkaan levyt mitään ilmaisia ole.
Ehkä kannattaisi käyttää jotain hieman parempaa äänikorttia kuin
halvin mahdollinen 16-bittinen äänikortti tai emolevylle integroitu.
Niiden äänet ovat analogisista tuloista äänitettäessä jotain ihan
muuta kuin "cd-tasoa" riippumatta äänilähteestä. Niillä pelkän
hiljaisuuden äänittäminen ilman että äänilähde on edes päällä tuottaa
jotain ihan muuta kuin "digitaalista hiljaisuutta".
Jos kotoa tai naapurilta löytyy minidisc, niin sillä äänen voisi
muuttaa digitaaliseksi hyvällä laadulla jo ennen äänikorttia ja kytkeä
sitä kautta digitaalisesti äänilähde suoraan siihen äänikortin,
jolloin se äänikortti itsessään ei enää huononna sitä ääntä mitenkään.
Tietenkin se edellyttäisi sitä, että äänikortista löytyy sellainen
sopiva digitaalinen tulo.
Ilmeisesti levysoitinten välillä on isoja eroja, joten kannattaa
tietenkin käyttää mahdollisimman hyvää saatavilla olevaa levysoitinta,
sillä siinä vaiheessa syntyneitä virheitä on käytännössä jälkeenpäin
mahdotonta korjailla tai häiriöeteisyyttä lisätä ilman että menettää
jotain yksityiskohtia siitä musiikistakin.
Ääni kannattaa tallentaa suoraan varmaan audio-CD:n kanssa
yhteensopivaksi eli stereona ja 44,1khz näytteenottotaajuudella ja 16
bitin kvantisoinnilla. Sillä laadulla eroa alkuperäiseen levyyn
pitäisi olla jo täysin mahdoton havaita varsinkaan jos sitä ääntä ei
ole tarkoitus hirveän raskaasti käsitellä.
Niin ja niistä koneelle wav-muotoon tallennetuista levyistä kannattaa
kopioida talteen muokkaamattomat kopiot (vaikka cd-r tai dvd-r
levyille) ennen kuin niitä muokkaa millään tavalla - tai ehkä levyn
voi jakaa kappaleiksi jo sitä ennen. Sen jälkeen vasta niitä
kappaleita kannattaa alkaa muokkaamaan ja ritinöitä yms. häiriöitä
poistamaan jos itse kokee ne häiritsevinä ja haluaa päästä niistä
eroon. Mikäli levyjä muokkaa nyt liian raskaasti tai tekee muita
virheitä, niin ei niitä enää voi alkuperäisiä vastaavaksi palauttaa
ilman niitä muokkaamattomia kopioita. Ja mistäs sitä koskaan tietää
millaista teknologiaa vaikka 10-20 vuoden kuluttua on olemassa äänen
korjailuun, joten sitten se voi harmittaa jos nykyisillä ohjelmilla on
mennyt levynsä pilaamaan.
Kun polttelet sitten niitä lopullisia cd-levyja tai muokkaamattomia
kopioita, niin käytä mahdollisimman laadukkaita cd-r levyjä ja
mahdollisimman hidasta polttonopeutta. Välttämättä vaikka ne ritekin
valmistamat cd-r-levyt eivät kestä kymmentäkään vuotta varsinkaan jo
ne polttaa jollakin +40x nopeudella.
--
Jouni Nordlund
Nimellistä trollausta vuodesta 1999.